Tänään 67 vuotta. Ikävä kyllä juhlapäivä meni sairaalassa - hän ei päässytkään vielä kotiin. Tavallaan liikuttavaa - täs yhtenä päivänä iskä sanoi että hänellä on ikävä yksin kotona - et kummasti äidistä on seuraa vaikkei olekaan kunnossa. (Sisko kertoi isän kertoneen asian myös äidille itselleen kun oli käynyt katsomassa).

Äiti sairastui aivoinfarktiin tammikuussa 2002. Muutama kuukautta oli eläkepäiviä takana. Voi sanoa että elämä muuttui kertaheitolla - ennen niin toimelias ja tekevä ihminen joutui vuoteenomaksi (vaikka sairauksia hänellä on ollut jo kauan - vaikka muille jakais: verenpainetauti, reuma,vanhuusiän diabetes). Toipumista on tapahtunut, mutta jälkensä se on jättänyt - puheeseen ja motoriikkaan. Enää ei pysty tekemään käsitöitä niinkuin ennen (vaikka kyllä hän edelleen saa paremmat sukat aikaan kuin minä) eikä pääse puutarhassa touhuamaan.