Välillä tuntuu ettei ehdi yhtään elää - päivät vierivät nopeasti alta pois, viikot ja vuodet vilahtavat silmissä. Mutta toisaalta ajatukset ovat samoja vuodesta toiseen. Kyllähän sitä kenties on järkevöitynyt - pakostakin - vuosien varrella. Elämä opettaa... Mutta luulenpa, että perusluonne on sama kuin ennenkin - tosin jossain vaiheessa varmaan aika lailla peitin tai yritin ainakin - sählä mikä sählä... mihin sitä leopardi pilkuistaan pääsee.

Soittelin illansuussa iskälle. Hänen olonsa on parempi. Alkuviikosta jo selvisikin että jalkojen särkeminen johtui tulehduksesta (eikä onneksi ollut nivelrikkoa mitä aiemmin epäilivät) ja tänään kun soitin - hän oli selvästi paremmalla tuulella kuin aikoihin. Ainoastaan äidin oloa murehti. Nyt vähän epäillään et jos äidilläkin olisi tulehdus kun lihaksia särkee jatkuvasti... ovat menossa alkuviikosta lääkäriin asiaa selvittämään. Isällekin oli lääkäri sanonut että sellaista tulehdusta tuntuu olevan liikkeellä muillakin...