kun yleensä jää nuo kirjat "roikkumaan" tuohon taulukkoon.

Sain just luettua Annika Grahnin kirjan "Piepponen? Piepponen". Kertoo näyttelijä Tuija Piepposesta, elämästään ja ajatuksistaan ja hänen ystävistään ja kollegoistaan.

Minusta kirja oli riemastuttava. Asioita ei oteta turhan vakavasti vaan ns. vakavista asioistakin voidaan löytää huumoria. Tulee jotenkin mieleen oma isänpuoleinen sukuni - meiän huumori on aika omaansa myös. Vakavistakin asioista lasketaan leikkiä kuten mummoni saattoi sanoa että yöllä pelkäsin että kuolen ja pidin kädet tiukasti kylkeä vasten että on helppo sitten laittaa arkkuun - tai tuohon tapaan. Ei näytä tosin kirjoitettuna kovin hauskalta mutta se tapa miten mummu sen sanoi...