Itse en tätä itsenäisyyspäivää juhlinut sen kummemmin - meille se oli lähinnä tällä kertaa ylimääräinen yhteinen vapaa. Herättiin myöhemmin ja syötiin myöhemmin - tosin sen verran juhlalllisemmin, että kynttilät paloivat ruokapöydässäkin. Syötiin kylläkin normaalia myöhemmin.

Iltapäivällä kävin kynttiläkutsuilla. Enpä ollut ollutkaan aiemmin - eli nyt on sekin aukko sivistyksessä kurottu umpeen. Ostin mä tuikkuleita ja pienen tuikkulyhdyn. Hieman sitten jäin suustani kiinni eli lapsi soitteli jo, että etkö tulekaan katsomaan Linnan juhlia heidän kanssaan. No niinhän se ilta meni.

Enpä olekaan maininnut mitään lapsen HOIJKS:sta. Eipä meitä siellä ollut kuin minä, tyttö ja opettaja. Koulupsykologi oli tullut kipeäksi, tytön isä ei työkiireiden vuoksi päässy. Käytiin siis läpi asiat ja kirjattiin, että HOIJKS käyty läpi ja sovittiin, että jos ei mitään erikoista tule, niin seuraavan kerran HOIJKS vuoden päästä. Periaatteessa ei oikeastaan tullut mitään uutta esille. Lapsella edelleen vaikeuksia englannin kanssa, sehän onkin jo hänellä mukautettuna. Nyt sovittiin, että kotona opetellaan sanoja ainakin 2x viikossa - siis äiti kuulustelee. Sitten tyttö ei suostu käyttämään koulussa R-kirjainta, vaikka sen osaakin yms yms.

Ei vielä ole selvinnyt, että jatkuuko työsuhde vuodenvaihteen jälkeen - en ole viitsinyt kysellä. Kai vähän pelkään vastausta ja omaa reaktiotani. Viimeksi kun kysyin syyskuussa niin sanottiin ettei jatku kuin kuukauden - tosin sitten sanoivat että vuoden loppuun. Itselleni oli aika yllätys oma reagointini silloin - ja yllätin varmaan pomonkin. En ole itseäni pitänyt mitenkään itkuherkkänä, mutta silloin kyllä kyynelehdin - muistan että ensimmäinen ajatus oli - "nyt ei sitten taaskaan ole kesälomaa". 

Tavallaan se on mulle yksi ja sama, miten käy, mutta tavallaan sitten taas ei. Onhan mulla kuitenkin lapset elätettävänä... sen takia kyllä mielelläni jatkaisin. Vaikka tuo työ onkin aika stressavaa eli joka päivä on saatava hommat valmiiksi ja taas sama edessä seuraavana työpäivänä. Vaikkakin se on myös sen työn paras puoli ja siis samalla huonoin puoli. Rahan takiahan mä työtä lähinnä teen. Mutta on meillä hauskaakin välillä... ei sitä muuten jaksaisi.