Siis samassa kuin keväällä - exä ei ole hoitanut lainaansa ja mulle tuli maksukehotus. Silloin pähkäilin että mitä jos ottaisi lainan ja maksaisi pois - mutta olis siinä silti maksamista.

Soitin heti asiasta ja siellä änkytti että on hän sinne maksanut ja etteihän se ole perintään menossa. Maksettava siihen ja siihen mennessä. Sanoin sitten hänelle että ei se riitä että sinne pankkiin laittaa vähän silloin tällöin - varsinkaan jossei ota yhteyttä et asia on näin... siihen sit sanoi et ymmärätkö että se on vaikeaa, sanoin et ymmärrän mutta... jne jne. Tämäkin on asia josta olen sanonut vaikka kuinka monta kertaa että pitää ottaa yhteyttä - silloin pankissa saattavat ymmärtääkin - jos ei ota yhteyttä niin silloin ei (eikä heitä voi siitä syyttää  - työtään tekevät, ei mikään nautittava ammatti - mun mielestä).

Kaverille tästä puhuin - ja hän vaahtosi asiasta mulle taas... kyllä mä sen tiedän että olen liian kiltti. Välillä kyllä mietityttää että kuinka monta kertaa mun pitää lyödä päätä seinään ennen kuin... mikä siinä aina on että toivoo että jos se nyt alkaisi hoitaa näitä asioita - kun antaa vielä yhden mahdollisuuden. Mutta kyllä mä alan itsekin olla sitä mieltä että alan olla saanut tarpeekseni - ei sitä enää pysty luottamaan - en kyllä ole aivan sinisilmäinen ollut pitkään aikaan - kyllä mulla tiedossa on - mutta kun tietää että joka tapauksessa saattaa joutua maksumieheksi niin ehkä on valinnut yleensä helpomman tien eli maksaa - vaikka olenkin itse joutunut ottamaan velkaa sitä varten. Ettei menisi perintään...