Vihdoinkin - ja huomenna ehkä saan tietää korjausarvion eli mitä pitää tehdä ja miten paljon suunnilleen maksaa. Vähän pelotti ajaa auto sinne vaikkei pitkä matka ollutkaan. Ensinnäkin kaupungilla olikin yllättävän paljon liikennettä eli jouduin odottelemaan risteyksissä ja liikennevaloissa - autosta hävisi vilkkukin loppumatkasta. Sisko sanoi vähän ihmetelleensä et noin se vaan ajelee ilman vilkkua - kaipa akku meni. Mutta sain ajettua sinne pihalle. Avaimet tiputin postilaatikkoon. Toivottavasti nyt ei maksaisi ihan maltaita. Alkaa näköjään muijan auto sekä muija itse olla rempan tarpeessa - kun se hammasremonttikin edessä keskiviikkona - eipä olis rahaa hirmu paljoa ylimääräistä eikä kyl olekaan (varmaan menee luoton puolelle)

Kokous meni entiseen tapaan - asiasta ja asian vierestä. Niin meillä yleensäkin. Seuraava kokous taas sitten kuun lopussa - sama aika ja sama paikka.