En haluaisi kirjoittaa rahasta, mutta se on kuitenkin aika konkreettinen asia meikäläisen elämässä tai sen puute enemmänkin. Muutaman laskun kävin maksamassa ja nyt sitten laskeskelen miten paljon jäi ennenkuin rahaa taas tulee tilille. Töissä odottelemme tietoa saammeko bonukset viime vuodelta - meiän pomo on laittanut sen eteenpäin ja nyt on kyse siitä hyväksyvätkö ylemmät pomot sen.

Jos se saadaan niin mulle on kyllä varattu sille jo käyttöä: auto tarttee uudet kesärenkaat (syksyllä ostin just talvirenkaat), tytöt pitäisi viedä kampaajalle ym ym. Jos sitä ei tule niin luultavasti joudun ottamaan vähän lainaa... ikävä kyllä.

Osaksi johtuu tämä tilanne siitä että olen joutunut maksamaan tyttöjen harrastuksista jotka oikeastaan isänsä on lupautunut alunperin maksamaan - tai maksais edes puolet!!! Nyt olen monta kuukautta maksanut ratsastustunnit ja pianotunnin kerran viikossa. Laskin että se on n. 150 kuussa ja jos puhutaan suunnilleen 5-6 kuukaudesta jolloin yksin olen joutunut maksamaan niin puhutaan kuitenkin jo 750 - 900 eurosta. Kyllä se minulle on aika paljon. Tosi asiassa olen maksanut aiemminkin - on nekin mulla jossain ylhäällä. En mä kyllä ole pennilleen niitä laskenut. Kunhan edes osan saisi takaisin... kyllähän hän lupaa et kun saa töitä - no joo kun saa töitä niin retkahtaa ja juo rahansa... Kuinka monta kertaa olen yrittänyt uskoa ja luottanut.  Ottaa kaaliin et vielä pitää tavallaan jatkuvasti "joustaa", olla kiltti... Kyllä hän puhua osaa ja sehän siinä kamalinta on että siinä hetkessä uskoo hän itsekin ja on vakaassa uskossa että tulee hoitamaan asiansa kunnes tulee seuraava huono hetki... ja sitten ollaan taas lähtökuopassa.

Mutta se siitä. Asunnon, ruuan ja vaatteet olen saanut hankittua eli nälkää eikä vilua ei ole tarvinnut tyttöjen kokea. Mutta kun sitä rahaa jäis edes vähän nk pahan päivän varalle. Jotenkin kummasti vaan olen selvinnyt vaikka on ollut vaikeitakin aikoja...