Kolmatta päivää olen sairaslomalla. Terveydenhoitajan lapussa lukee: Hengitystieinfektio. Tai se alkoi jo maanantaina ehkä aiemminkin. Kurkkukipuna ja sitten meni ääni. Tiistaina ruokatunnin jälkeen työkaverit sanoi et enää puhu puhelimessa ollenkaan ja sitten tilasin ajan terkkarille. Edelleenkin on ääni maassa eikä meinaa kestää kauaa puhumista (kaverin kanssa aamulla yritin). Onneksi on viikonloppu tulossa, jos se auttais.

On mulla kuumettakin ollut ja yskää ja huono olo. Eipä tässä paljoa ole tullut tehtyä. Heti alkaa hikoiluttamaan ja jotenkin rinnassa ahdistaa. Kuulemma tälläistä on liikkeellä.

Lueskellut olen.

Tyttöjen piti tänään - taas - mennä isälleen. No aamulla isän tyttöystävä soittelee ettei onnistukaan - ovat menossa kylään. Kuulemma se vierailu tuli ihan yht'äkkiä et he hakevat tytöt sitten huomenna kymmeneltä päiväksi heille. Että mua harmittaa...  tyttöjen puolesta. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus että näin käy. Mutta itsepä tekee hallaa (siis tyttöjen isä) suhteelleen lapsiinsa. Osaavat kyllä odottaa peruutuksia. Ovat siihen tottuneet.

Mimin kanssa menen ensi viikolla palaveriin. Nyt kyllä tyttö on ollut ihan erilainen kuin aikoihin. Ehkä se on jo auttanut että meni sitä apua pyytämään. Mutta kuitenkin mennään juttelemaan, ettei mitään vakavampaa sattuis. Jossullakin on samana päivänä hammaslääkäri joten otinpa silloin pekkaspäivän (vielä jäi yksi käyttämättä)