- tai vihainen on ehkä hieman liian voimakas sana. Harmittaa hitosti. Töistä tulin ja postin joukossa oli pankin kirje - takaajalle. Exä ei ole hoitanut lainaa sovitusti (mulle on kyl sanonut hoitaneensa kun olen kysynyt) - oikeastaan tammikuun lopun jälkeen. NO tietty vihaisena hänelle soittamaan - ei vastannut.

Soitti sitten... sanoi että laittaa sinne rahaa ens viikolla. Sanoin ettei se riitä vaan pitää ottaa yhteyttä sinne pankkiin. On se kumma ettei aikuinen mies tajua ettei se riitä että laittaa roposen silloin tällöin - jos ei pysty koko summaa laittamaan, niin silloin pitää ottaa yhteyttä sinne pankkiin - Jumal'avita - ja sopia asiasta.

Viime kesänä maksoin jonkun verran - tavallaan avustin et sais asiansa kuntoon. Mutta ei... aina sekoittaa asiansa joko naisen tai alkoholin kanssa. Vähän aikaa yleensä menee hyvin. Yleensä kun minusta alkaa tuntua et nyt menee ok, niin sitten tulee näitä "yllätyksiä"... kun itse on tavallaan saamassa omia asioitaan järjestymään - ei enää paljoa opintolainaa ja on vakipaikka (vaikkei palkka olekaan suuri - ei siitä paljoa takausvelkoja maksella)

Joku tietysti sanoo että miksi rupesit takaajaksi. No oltiin naimisissa jne... mutta se mua risoo kun suostuin ainoaksi takaajaksi, mutta silloin olin vielä aika "sinisilmäinen" tai edelleenkin haluan uskoa ihmisistä hyvää. Mies halusi alkuperäisen takaajan pois... Kyse oli siis alunperin asuntolainasta - jonka itse otti  (minä en edes ollut kuvioissa silloin) ja sitten oli kulutusluottoja - asunto siis myyty ja lainaa jäi vielä maksettavaksi - oli sitä 80-90 -luvun taitetta, jolloin lainaa sai ja korkealla korolla ilman etukäteissäästöjä... tuli lama ja työt loppui - ja sitten tuli alkoholi mukaan kuvioihin - vieraita naisia. Erohan siitä lopulta tuli. Mutta edelleenkin "kiinni" - lasten takia ja sitten tuon takauksen takia. Mutta näitä tarinoita on varmasti monia tässä maassa. Mulla kuitenkin muuten asiat tällä hetkellä hyvin...

Nytpä lähden jälkiruokakahville. Kiitos kun kuuntelitte...