Tämä on niitä päiviä - jolloin kaikki tuntuu ankealta eikä tiedä miksi - oikeastaan ei mitään selvää syytä ole- ottaa vaan kupoliin. Onneksi mulle ovat aika harvinaisia - nämä päivät. Tai kyl mä tiedän et osittain johtuu töistä. Jotenkin tuntuu että tänään saatiin märkiä pyyhkeitä naamaan - meille "neuvottiin" miten asiakkaille pitää puhelimessa puhua... asiakas on aina oikeasssa ym ym - niinhän se tietty on normimaailmassa pitäisi olla mutta ei sekään niin mustavalkoinen juttu ole... oli yhen työkaverin kanssa puhetta että puhelimen toisessa päässä oleva tilanne ei välttämättä edes johdu meista tms... ja saattaa olla että ko asiakas ei itse kuuntele... no nää on näitä asiakaspalvelun varjopuolia - yleensä mä kyllä tykkään

- mutta kyllä sapetti kun ilmoitustaululle ilmestyi ohjeita asiakaspalvelun tiimoilta... kyl ne aika lailla on tuolla selkäytimessä jo - monen vuoden jälkeen... eikä mun mielestä asiakaspalvelua käydä tietyillä fraaseilla - ei saa sanoa pieni hetki vaan pitää sanoa hetkinen - hemmetti vuorovaikutusta se on... no olin mä aikoinani puhelinmyynnissä jossa suoraan oli tekstiä että miten sanot kun asiakas sanoo noin... vasta-argumentteja