Eipä mitään ihmeellistä. Aamu näyttää hieman harmaalta, aurinkoa ei ainakaan vielä näy, plussa-asteita näyttää mittarin mukaan olevan kuus ja puol. En tiedä - ei oikein ole mitenkään pääsiäisolo. Muuten vaan vapaata. Ehkä tässä on tälläisen löhöilyn tarpeessa.

Jossu soitteli illalla myöhään, oliskohan ollut yhdentoista kieppeillä - ollut ilmeisesti aika kiireinen päivä. Vaikuttaa siltä, että siellä on mukavaa. Ei ole kotia haikaillut.

Olen tässä miettinyt oloani ja elämääni pikkasen. Tytöt alkavat olla isoja. Kohta "lentävät" pesästä. Tosin Jossu sanoo ettei hän aio lähteä minnekään, Mimi suunnittelee lähtevänsä tästä kaupungista mahdollisimman kauas :) No ehkä se on sellainen vaihe. Kyllä mäkin aina sanoin etten kotikylään jää - enkä kyllä jäänytkään. Tosin en kaukanakaan asu - ja siellä tulee aina käytyä.

Välillä mietin - elänkö loppuelämäni yksin - tai ehkä paras vaihtoehto mulle olis että vaikka seurusteliskin niin kumpikin pitäisi oman kotinsa. Mutta eipä sitä tartte miettiä kun ei ole mahdollista ehdokastakaan - ja kuka siihen suostuis? Toisaalta taas otetaan mitä elämä antaa - sieltähän saattaa tulla vaikka mitä :). Mutta olen huomannut että sen on elämä vaikuttanut - etten enää uskalla ottaa riskejä ihmissuhteissa. Mieluummin jätän väliin kuin spontaanisti annan mennä. Pidän illan hauskaa ja sitten lähden kotiin nukkumaan. Enkä oikeastaan ole aamulla katunut - kuin ehkä pienen hetken. En mä halua kotiini tuoda vieraita ihmisiä - tämähän ei yksin ole vain mun koti.