Sunnuntai-iltana tultiin kotiin Savonlinnan reissulta. Asiaa pohdittuani olen tullut tulokseen, että saattoi olla viimeinen sellainen reissu, että tytöt jäävät sinne yksin. Menkööt isänsä kanssa. (Ensi kesänä on sitten Mimin ripillepääsy. Kai tulevat sitten tänne). Ex-appivanhemmat alkavat selvästi olla liian vanhoja useamman päivän "kaitsemiseen" vaikkeivat tytöt enää varsinaista hoitoa tarvitsekaan...

Itse tunsin ensimmäistä kertaa olevani jollain lailla "liikaa". Ei sitä suoranaisesti sanottu, mutta... jotenkin vaan siltä tuntui. Aiemmin en ole siellä oloani tuntenut niin tukalaksi. Odotin vain, että aamu tulee ja päästään liikkeelle. Harmitti, kun arvostelivat mm. tyttöjen hiusten pituutta (liian pitkät, hiuksia tulee lautaselle ym). Tytöt sanoivat, että siitä sai kuulla jatkuvasti. Tai ehkä ollaan jo liian tuttuja - vaikka eronnut olen heidän pojastaan jo viisi vuotta sitten. Sanoin kyllä tytöille, että he ovat jo vanhoja ja vanhat ihmiset sanoo kaikenlaista ja ovat tottuneet ehkä erilaiseen ennen. Jossu sanoi siihen, että onko se oikein, että vanhat ihmiset saavat sanoa kaikenlaista vain sen takia että ovat vanhoja... Eihän se tietenkään niin ole... mutta...

Käytiin sitten torilla katselemassa ja sitten vilkaistiin tyttöjen vanha tarhapaikka ja törmättiin siellä heidän ensimmäiseen perhepäivähoitajaansa. Se oli minusta hauska "sattuma". Tämä täti sanoikin lähiaikoina selailleensa vanhoja kuvia missä tytötkin olivat olleet. Niistä ajoista on jo kymmenisen vuotta.

Kiteen eläinpuisto oli kiva tuttavuus. Saatiin siinä parin kilsan matkalla kulumaan reilut kaksi tuntia. Sitten syötiin ja lähdettiin mun opiskeluaikaisen kämppiksen luo kyläilemään. Jännä juttu miten juttu luistaa joidenkin ihmisten kanssa edelleen heti vaikka viime tapaamisesta on vuosia (Soitin nimittäin torstaina tälle kaverille, että olisko halukas näkemään ja hän pyysi sitten yöksikin).

Varkauden kautta tultiin sitten pois.  Siellä yövyttiin leirintäalueella ja sunnuntaina käytiin tutustumassa Mekaanisen Musiikin Museoon. Mielenkiintoinen tutustumiskohde myös saksalaisen omistajansa takia. Aikoinaan vuosia sitten käydessämme Jossu hieman pelkäsi ko. herraa hänen kovaäänisyytensä takia. Nytkin sanoi, että kyyneleet tuli silmään. Tyttö tosin ei muistanut edellistä käyntiään - en ole varma onko siitä jo kymmenen vuotta.

Tänään lähdetään toiseen mummolaan. Vaari on lähtenyt reissuun ja siskon kanssa ollaan siellä mummon seurana lapsinemme.