Niinpä - pikkusen alkaa päässä keittää. Kyllähän mie tilanteen tiedän mutta... se risoo etten mä tiedä mikä mun rooli on tässä tarinassa. Mie laitan viestejä, hän silloin tällöin soittaa, nähdään "sattumalta", ei edes sovitusti treffailla... se viimekertainen on oli kyl selvä vahinko - ainakin hänen osaltaan... mie kyl halusin, myönnän... ja haluaisin lisääkin samanlaista.

Keksin itselleni uuden moton: Mieluummin ilman kuin puolinaisesti.

Olen kyllä sitä mieltä että jos todella haluaa niin kyllä sitten järjestää. Eikä kyse ole mistään isoista asioista. Edes vaikka kahvittelua ja jutustelua hetken tms.

Mä olen viestejä laitellut, hänestä en ole kuullut  perjantai-illan jälkeen mitään. Eilistä viestiäni - jossa kerroin tiivistetysti mitä mielessäni liikkuu - ei ole edes toimitettu. Joko hänellä on puhelin pois päältä tai viestimuisti on täysi (mikä ei ihme olisikaan)

Tänä viikonloppuna olen ollut niin vihainen - en edes muista koska mulla on ollut sellainen olo. Eikä se pelkästään tästä tilanteesta johdu, siinä on kaikkea muutakin. Exällekin räjähdin eilen - tosin sitä mä en kadu yhtään  - ansaitsi sen (tosin laitoin hieman selittävän tekstarin perään). Nimittän la-aamuna soittaa ennen kahdeksaa, ilmoittaa ettei vie lapsia syömään et hän aikoo olla kotona koko päivän (kun ottaa kaaliin kun pankki otti tililtä liikaa rahaa). No sitten mä lähden kauppaan myöhemmin - automaatin kautta - ja kenenkä näenkään kömpivän paikallisesta taksiin... ajoin autoni siihen ja hyppäsin autosta... muttei se varmaan mitään tajunnut.

Olen itkenytkin paljon tänä viikonloppuna. Viime yönä puolilta öin kun ei nukuttanut - menin pihalle istumaan ja kattelemaan täysikuuta. Join sitten siiderin jota en saunan jälkeen viitsinyt. Nyt se tuntui sopivan tunnelmaan ja olotilaani.

Muuten jännä katsoa kuuta likinäköisen ja hajataittoisen ihmisen silmillä - ilman laseja kuu on ainakin puolet suurempi. Normaalinäköinen ei sitä osaa kuvitella.