Eikä oikein viitsisi mitään tehdä. Työviikko takana. Aamulla herätessäni muistin yhden asian mikä olisi pitänyt tarkistaa eilen ennen kotiinlähtöä. No se on sitten ensi viikon asia, tosin ko. asialle ei mitään enää silloin voi, jos on mennyt pieleen.

Eilen äkkiä töiden jälkeen kotiin ja sitten jotain syötävää - ja sitten synttäreille vajaan 50 kilsan päähän. Siellä sitten ilta ja käväistiin ennen kotiinlähtöä mummua ja vaaria katsomassa. Mummu nimittäin ei ollut jaksanut tulla synttäreille. Sisko patisti tossa loppuviikolla et käy katsomassa kun mummo oli vaikuttanut "keltaiselta" keskiviikkona. No nyt ihonväri näytti olevan ihan ok, pikkasen ehkä oli naamassa turvotusta ja se väsymys huolestuttaa. Mutta onhan siellä vaari hoitamassa. Kuulemma aina välillä oksentelee, ilmeisesti lääkityksen takia. Seuraava lääkärissäkäynti on loppukuussa, mutta eiköhän vaari osaa hänet lääkäriin viedä, jos hätä tulee...

Töissäkin tulee muutoksia. Yksi meistä siirtyy toisiin tehtäviin - jo ensi viikolla eli on maanantaina viimistä päivää. Asia selvisi perjantaina iltapäivän hässäkässä. Onnea hänelle, mutta ikävää meidän muiden kannalta. Häntä tulee kyllä ikävä, mutta hänelle paras ratkaisu. Pääsee kulkemaan kotoa käsin (nyt on viikot ollut täällä).

Mutta nyt ollaan lähdössä taasen kaupungille. Pitää mennä ostamaan huomiselle synttärisankarille lahjaa