Kellojakin on käännetty. Jotenkin tänään väsyttänyt - vaikkei ole kuin tunnista kiinni. No olinhan mie viihteellä perjantaina. Neljänsuoran poikia katsomassa ja kivaa oli. Kotona olin ennen neljää - ja nukuin pitkään. Tytöt olivat serkuillaan yötä - eli kiva ilta heilläkin.

Exä sattui taas samaan paikkaan. Eikä ollut oikein paraatikunnossa... väitti ettei ole mustasukkainen mutta kyllä soitti mulle vielä yöllä (tai laittoi naisystävänsä soittamaan), oli luullut yhtä jonka kanssa juttelin - uudeksi miesystäväkseni. Ymmärsin et ko mies oli mun ulkonäköä hänelle vessassa kehunut! (nimittäin exä paukkasi jossain vaiheessa kättelemään ja esitteli itsensä etunimellä tälle miehelle, jonka nimeä en itse tiedä... ja jotenkin oli humalaisessa päässään saanut päähänsä et tämä on mun uusi...) Sanoin vaan sitten että ei ollut ketään - ja jos oliskin - ei se hälle kuulu. Meiän erosta on kuitenkin lähes 8 vuotta. Mun oma elämä on mun elämää eikä se hälle kuulu. Exä vielä sanoi ettei meiän pidä olla samoissa paikoissa, mä vaan sanoin et tuo on oikeastaan ainoa paikka missä mie käyn tällä hetkellä (elikkä pysyköön itse poissa).

 Makselin aika kasan laskuja taas äsken - miten niitä taas on kertynytkin. Ihmettelen vaan että miten mä tulin toimeen opiskeluaikana. Kun nyt kuitenkin tulee säännölliset tulot. On vissiin ruvetta karsimaan... mutta kaikki tuntuu olevan tarpeellista.