minulle - aloitin uuden kirjan nimeltään Häpeähäkki (kirj. Tiina Pystynen). Jostain syystä en voinut lukea sitä - yritin ensimmäisen luvun mutta... Ei tuntunut minun kirjaltani. Jotenkin sekavaa tekstiä... en jaksanut keskittyä.

Osittain varmaan johtuu siitä, että ennen sitä luin Eija Janssonin "Hanna" -kirjan. Kertomus kahden tytön äidistä joka joutui työttömäksi yrityksen saneerauksessa. Hannalle kokemus oli niin rankka, että hän ei sitä pystynyt käsittelemään ja hänen maailmansa alkaa hajota. Rankkaa tekstiä sekin omalla tavallaan. Miten toiset ihmiset eivät kestä... Tästä kirjasta kyllä pidin jollain tavalla.

Luultavasti kaksi ihmismielestä kertovaa kirjaa peräkkäin - ovat liikaa. Joten siirryin sitten Cooksonin viihdyttävään maailmaan.