Nimittäin Mimin asiassa on päästy eteenpäin. Viime viikolla olin koulullaan palaverissa ja ope sekä terkkari olivat sitä mieltä, ettei asia mennyt aivan putkeen eli olivat odottaneet esim. että olisivat myös saaneet kutsun palaveriin. Heidän mielestään asia vakavampi ja lapsella vielä hätä. Tänään soittelin sitten sinne paikkaan ja kyselin kun ei ole vielä tullut mitään tietoa. Soittopyynnön jätin ja aika pian sieltä soitettiinkin. Nyt on saatu Mimille järjestettyä tukihenkilö. Palaveerataan parin viikon päästä - minä, tämä hoitaja ja Mimi ja tukihenkilö että mitä pitäisi tai voisi tehdä. Mä sitten otan siksi päivää pekkaspäivän että voin Mimin hakea koulusta ja vähän vietän itse vapaapäivää (kun niitä pekkasiakin pitäis pitää välillä)

Töissä - lisää töitä tiedossa- Eilen vaan kutsuttiin yhden työkaverin kanssa palaveriin että te teette nämä hommat lokakuun alusta. Aiemmin ei oltu sanottu mitään. Tosin olin kuullut et ne hommat tulee mutta alunperin ne piti mennä jonkun toisen hommaksi. No tehdään sitten - samahan se mitä tekee kunhan palkka juoksee... vitsi vitsi. Mutta välillä kyl sieppaa et nykyään vaan sanotaan et sä teet tota tai ehkä kysytään et tekisitkö - ja aika vaikea siihen on sanoa ettei tekis... työsopimuksessa kun taitaa lukea että muut työnantajan määräämät tehtävät tms.

Jossu hieman huolestuttaa. Tänään kun tulin kotiin, oli tosi alakuloinen eikä suostunut kertomaan mikä hätänä. Puhuttiin siitä sitten myöhemmin.  Lisäksi hän yrittää kovasti saada sukkaa tehdyksi. Lupasin tiedottaa opettajalle että kyllä lapsi todella yrittää - tekee ja purkaa. Eihän se helppoa ole. En mä itsekään ole mikään superneuloja  vaikkakin aikuisiällä olen innostunut virkkailusta ja ristipistoista. Jossu kyl askartelee - tekee mm. rannekoruja helmistä.

Olin eilen vanhempainillassa ja taas huomasin olevani yhteistyöryhmässä - tulin sanoneeksi että ala-asteella olin vanhempainyhdistyksessä. Ensi viikolla on sitten taas vanhempainilta - verkostopalaveri vai mikä se oli. Ehkäisevästä päihdetyöstä puhutaan.

Äidistä olen myös huolissani. Todettiin siskon kanssa että on meiän sinne mentävä syksyllä kun vaari on hirvestämässä. Nimittäin tässä yhtenä päivänä kun oli meinannut ruveta ruokaa lämmittämään - oli kaatunut (vaari oli kaupungissa käymässä). Käsi oli sattunut ja tänään vasta oli lääkärissä selvinnyt että siinä on pieni murtuma. Jonkinlaisen lastan olivat siihen laittaneet. Vaarihan aiemmin meinas et kyl pärjää päivän yksikseen (lähinnä meinannut ettei tartte pistosta välttämättä päivällä - kyllähän me heti sanottiin että kyllä me tullaan. Ja nyt vielä enemmän oltais huolissaan jossei mentäis...  eli joka toinen viikko suunnilleen vuorotellen ollaan.