Enpä ole erikoista tehnyt tänäkään viikonloppuna. Mimi tuli päivällä yökylästä (oli kaverin synttäreillä ja tämän isä toi kotiin. Kiva isi - kätteli ja esitteli itsensä. Ollaan me jossain vanhempainillassa ennenkin tavattu). Jossun kanssa katsottiin eilen illalla Pelikaanimies. Se on sellainen hyväntuulinen kotimainen lastenelokuva (voi sitä aikuisetkin kattoa:))
Olen tässä viikon parin verran lueskellut vanhoja päiväkirjojani jostain 80-luvun puolivälistä. Siihen aikaan oli kyl aika meno päällä. Paljon on sellaista jonka olin autuaasti unohtanut ja sellaisia juttuja joita lukiessa tulee mieleen: "Noinko se silloin olikin...". Mielenkiintoista joka tapauksessa. Olen kyllä harkinnut osan hävittämistä - en välttämättä halua et kukaan muu koskaan niitä lukee... ne on vain mulle itselleni.
Yhteen aikaan mottoni oli: Otan mitä haluan, enkä odota mitään...
Mikähän minut muutti?
Kommentit